Urheilu
Kuntoilu tulee tarpeeseen – ”Suomalaisten kunto on laskenut kuin lehmän häntä kaikissa ikäluokissa”
Kainuun Liikunnassa tavoite suomalaisten fyysisen toimintakyvyn merkittävästä nostosta koetaan realistisena, mutta se vaatii yksilöiden tekoja.
Suomalaisten fyysistä toimintakykyä halutaan nostaa 15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Tavoitetta varten on UKK-instituutti kehittänyt uuden, kansainvälisestikin ainutlaatuisen fyysisen toimintakyvyn indeksin, joka perustuu mitattuihin tietoihin. Indeksi yhdistää fyysisen kunnon, kehonkoostumuksen, liikkumisen, paikallaanolon ja unen.
Toimintakykyinen Suomi -huippukokouksessa Helsingissä hyväksyttiin myös parlamentaarinen julkilausuma, jonka tavoitteena on nostaa fyysistä toimintakykyä. Päättämässä olivat eduskuntapuolueet, yritysjohtoa sekä keskeisiä asiantuntijoita.
Kainuun Liikunta ry:n terveysliikunnan asiantuntija Matias Ronkainen näkee tavoitteen erittäin hyväksi.
– Suomalaisten kunto on laskenut kuin lehmän häntä kaikissa ikäluokissa. Tavoite kunnon kohottamiseen kaikissa ikäluokissa on hyvinkin tarpeellinen, Ronkainen näkee.
– Arjen aktiivisuus ja työn fyysinen kuormittavuus ovat vähentyneet selkeästi, joiden kautta liikkumisen määrä on tippunut alaspäin ja kunto on sitä kautta laskenut. Lisäksi ruutuaika vie monilla fyysisestä aktiivisuudesta paljon aikaa pois. Syitä on varmasti monia muitakin, mutta nuo ovat ne ensimmäiset mieleen tulevat.
Ronkainen näkee aikajakson tavoitteen saavuttamiseksi olevan kohtalaisen pitkä, jonka myötä se on myös mahdollista saavuttaa.
– Se kuitenkin vaatii eri toimijoilta tekoja, että ihmiset saadaan enemmän innostumaan liikkumisesta ja yleisestikin arjen aktiivisuuden lisäämisestä. Tavoite vaatii myös yksittäisen henkilön tekoja: eihän järjestöt tai toimijat voi liikkua kenenkään puolesta, vaan sen halun pitää lähteä jokaisesta itsestään, Ronkainen huomauttaa.
Katsotaanko töissä pahalla, jos joku jumppaa vähän työpäivän aikana.
Minkälaisilla tavoilla tavoitteeseen voisi sitten päästä? Ronkainen nostaa heti alkuun yhden selkeän asian, mikä auttaisi.
– Jo se auttaa, että pyrkii vähentämään istumisen määrää arjessa. Sillä saisi hyvin paljon aikaiseksi, Ronkainen sanoo.
– Puhtaasti liikunnan harrastaminen ei korvaa niitä haittoja, mitä istumisesta tulee monelle meistä. Moni meistä istuu kahdeksan tuntia tietokoneen ääressä toimistotöitä tehdessä, eikä tunnin kävelylenkki korvaa sitä. Pitäisi pyrkiä saamaan aktiivisuutta myös työpäivään sisälle ja katkaista sitä istumista.
Ronkainen mainitsee jo istumisen korvaamisen seisomisella olevan hyvä askel eteenpäin. Myös työpaikan kulttuuri vaikuttaa isosti asioihin.
– Katsotaanko töissä pahalla, jos joku jumppaa vähän työpäivän aikana tai pyritäänkö kokouksissa katkaisemaan istumista, tai kannustetaanko työmatkaliikkumiseen, Ronkainen sanoo esimerkkeinä.
Työmatkaliikkumiseen vaikuttanut työsuhdepyöräedun verovapaus päättyi vuoden vaihteessa. Ronkainen toteaa, ettei edun poistuminen ole paras ratkaisu työmatkaliikkumisen edistämisen suhteen. Työnantajat voivat kuitenkin kannustaa työmatkaliikkumiseen jo mahdollistamalla sen, että työpaikalle voi tulla vaikka polkupyörällä.
– Esimerkiksi sillä voi kannustaa, että polkupyörän voi saada turvalliseen paikkaan lukittua ja kenties mahdollistaa vaatteiden vaihtamisen, jolloin työpäivän pystyy toimimaan eri kamppeissa kuin missä on polkenut töihin. Olosuhteet mahdollistavat työmatkaliikkumisen, Ronkainen sanoo.
– Monella työntekijällä työmatka on sen verran lyhyt, että se mahdollistaa työmatkaliikkumisen. Ymmärrän tietenkin, jos joutuu 50 kilometriä ajamaan kodin ja työpaikan väliä, niin työmatkaliikkuminen ei ole mahdollista, mutta he, joilla on mahdollisuus siihen, niin kannattaa ilman muuta liikkua helpommat matkat kävellen, pyöräillen, juosten tai potkurilla tai millä vain.
Samalla hän korostaa sitä, miten jokaisen pitää löytää itseään miellyttävä tapa liikkua arjessa. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toteuttaa arkiliikuntaa, Ronkainen mainitsee ja listaa esimerkiksi arkiliikkumisen muotoina luonnossa kulkemisen, ryhmäliikuntatunnilla käymisen ja itsenäisesti liikkumisen.
Ryhmässä liikkumisen muodoissa mukaan tulee myös tärkeä sosiaalinen puoli.
– Nykypäivänä on tullut urheiluseuratoiminnan ohelle ”neljäskin sektori”, eli tavallaan järjestäytymätön liikunnan järjestäminen, missä kaveriporukat pyrkivät liikkumaan eri muodoissa, oli se sitten palloilua tai polkujuoksua tai muuta. Sellaisissa tulee hyvää kannustamista eteenpäin. Tuollaiset jutut ovat tosi hyviä, Ronkainen kehuu.
Ronkainen kehuu myös sitä, miten kunnat mahdollistavat liikuntaa pitämällä liikuntapaikkoja mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kunnat edesauttavat myös arjen liikuntaa muun muassa pitämällä kevyen liikenteen väyliä kunnossa, joka mahdollistaa työmatkaliikkumisen.
– Kuntien panos on hyvin tärkeässä osassa, mutta korostan silti jokaisen yksilön roolia ja vastuuta, hän muistuttaa.
Kunnon kohottamiseen vaikuttavat myös normaalit valinnat arjessa, kuten portaiden käyttäminen hissin sijaan.
– Pienillä asioilla on iso merkitys kokonaisuuden kannalta, Ronkainen korostaa.
Emme ole maakuntana mitenkään heikkoja, eikä sen takia kannata työntää päätä pensaaseen.
Ronkainen on ollut mukana keräämässä tietoa kainuulaisten kunnosta jo pidemmän aikaa Korpikansa seikkailee -kiertueen kanssa.
Kiertue on antanut dataa kainuulaisten kunnosta.
– Emme ole maakuntana mitenkään heikkoja, eikä sen takia kannata työntää päätä pensaaseen. Jokaisessa maakunnassa on varmasti tekemistä fyysisen kunnon kasvattamisen eteen, Ronkainen sanoo.
Ronkainen kertoo, että kainuulaisilla on mittausten mukaan keskivertoa vähemmän lihasmassaa ja kestävyyskunto on kohtalaisen hyvällä tasolla, johon hän näkee syynä olevan Kainuun hieman pidemmät välimatkat kuin mitä isommissa kasvukeskuksissa on.
Rasvaprosentin osalta kainuulaiset miehet ovat maan mittapuulla keskimääräistä matalammalla tasolla, mutta naisilla sen sijaan hieman keskivertoa korkeampi. Sisäelinrasvan määrä on kainuulaisilla sen sijaan keskivertoa parempi.
Korpikansa seikkailee -kiertueella on ollut positiivista vaikutusta ihmisten kunnon kasvattamisen suhteen.
– Useamman kerran mittauksissa käyneistä huomaa sen, että kipinää on kenties saatu ja sitä kautta lähdetty tarkastelemaan elintapoja ja fyysistä aktiivisuutta. He ovat pystyneet parantamaan omaa kuntoaan. Kiertue on ollut näitä asioita miettiville ponnahduslautana.
Aikuisten liikuntakyky
Yhteensä kymmenen mitattua osatekijää muodostavat helposti tulkittavan kokonaisarvon väestön fyysisestä toimintakyvystä. Indeksi mahdollistaa kehityksen seurannan ajassa ja vertailun eri maiden ja aineistojen välillä.
Indeksin osatekijät kuvaavat fyysisen toimintakyvyn eri ulottuvuuksia:
Fyysinen kunto
ennustettu maksimaalinen hapenottokyky
muunneltu punnerrus
Kehon koostumus
vyötärönympärys
Liikkuminen
päivän tehokkain liikkumisminuutti
päivittäinen askelmäärä
kevyt liikkuminen suhteutettuna kuntoon
reipas ja rasittava liikkuminen
Paikallaanolo
pitkäaikainen makuu ja loikoilu
seisomisaika
Uni
uniaika: runsaasti liikettä
Fyysisen toimintakyvyn indeksi perustuu laajaan väestötutkimukseen, jossa yli 5 000 osallistujalta mitattiin kymmeniä erillisiä toimintakyvyn osatekijöitä.