Mielipiteet

Metropoliitta Elia: Joulutervehdys Herran vuonna 2020

Lapsuuden joulut ovat muistoissa usein taianomaisia. Niin oli myös minulla. Kasvoin maalla pienessä idyllisessä kylässä ja joulua odotettiin aina innolla. Siihen aikaan oli yleinen tapa, ettei joulua "kannettu sisään" kuin vasta juuri ennen aattoa.

Joulun valmistelut ja itse juhlan vietto oli yhteisöllistä ja rauhallista. Kun katsoo tämän päivän maailmaa niin ero edellä kuvattuun on aikamoinen. Joulu ottaa varaslähdön jo kuukausia ennen varsinaista juhlaa ja juuri kun itse juhla lopulta koittaa, niin se pian jo pakataan pois, ja laitetaan kaappeihin ja komeroihin odottamaan seuraavaa vuotta.

Joulun viettäminen juhlan oikeaan aikaan on typistynyt itse asiassa vain muutamaan päivään, samalla kun aika ennen varsinaista joulua on muuttunut pikkujoulukaudeksi. Joulua ikään kuin konsumoidaan jo ennen aikojaan.

Jokaisella on toki oikeus omiin joulunviettotapoihin ja -perinteisiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että erityisesti ortodoksisessa kirkossa kirkkovuoden suuriin juhliin on tapana valmistautua asianmukaisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa tässä yhteydessä marraskuun puolivälissä alkavaa joulupaastoa, joka päättyy vasta joulupäivänä. Suuria juhlia edeltää myös esijuhla, jota Kristuksen syntymäjuhlan kohdalla vietetään neljä päivää ennen varsinaista juhlaa.

Kirkon yhdessä keskeisimmässä jouluveisussa, Romanos Melodoksen (k. 500-l.) kirjoittamassa Kristuksen syntymän kontakissa veisataankin:

"Tänä päivänä Neitsyt yliolennollisen synnyttää, ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle. Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat. Tietäjät tähden mukana vaeltavat, sillä meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen – iankaikkinen Jumala."

Veisun alkusanat tänä päivänä ovat tässä olennaisia. Joulun ihme tapahtuu tässä ja nyt, tänä päivänä, ja meidän tehtävänämme on ihmetellä Jumalan ihmiseksi syntymistä. Tätä ilosanomaa me ylistämme, emme vain yhtenä päivänä, vaan yhä uudelleen ja uudelleen joka vuosi.

Vapahtajan syntymä luolassa on luonnollisesti joulun sanoma. Eräässä toisessa kirkkoveisussa tämä luola, jossa neitsyt yliolennollisen synnyttää, osoittautuukin "kuningattarelle ihanaksi palatsiksi ."

Ja vielä tänä päivänä Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria "saapuu synnyttääkseen luolassa sanoin kuvaamattomasti ikiaikaisen, ennen aikakausia olleen Sanan. " (Kristuksen syntymän aaton kontakki)

Joulun kirkollinen juhlakausi jatkuu tammikuun 6. päivään asti, jolloin ortodoksisessa kirkossa vietetään Herran kasteen juhlaa (Teofania).

Iloitkaamme Jumalan lihaksitulemisen juhlana armenialaisen Moses Khorenatsin (k. 490) nimissä olevan hymnin mukaisesti:

"Iloitse Maria, Jeesuksen äiti, sillä sinä synnytit elämämme valon, Jeesuksen, isiemme Jumalan."

Kristus syntyy – kiittäkää!

Metropoliitta Elia