Mielipiteet

Lukijan mielipide: Rukin käynyt mies

Jos joku sattuu muistamaan, kirjoittelin aktiivimallin syntyaikoina hieman humoristisen jutun Ylä-Kainuu-lehden palstalle taksikuskista, joka yritti perheelleen elantoa tienata osa-aikatöillä. Taisin siinä sivuta asiassa vähän yksikönmuunnoksiakin sekä näiden korpien ja rämeiden asukkaiden työllistymismahdollisuuksia. Valtion monopolistakin tulin maininneeksi, jossa yksikön muunnokset sallitaan ainakin kolmen vartin pullon kohdalla.

On se vaan tuolla medialla aika kova välillinen vaikutus päätöksiin, kun tämmöinen pieni yleisönosaston kirjoitus Ylä-Kainuun paikallislehdessä vaikutti niin paljon, että aktiivimalli poistui käytöstä heti pian julkaisuni jälkeen.

Minä kun en kovinkaan usein kirjoittele näille palstoille, kun on parempaakin tekemistä, varsinkin metsähommat. Siihen iin:n päälle vielä, kun saa traktorilla vedättää puut tienvarteen, niin se on sitä oikeata offroadia verrattuna siihen, kun istuu tietokoneella naputtelemassa. Kun innostun kirjoittamaan, asian täytyy olla ajankohtainen. Nyt, kun kuntavaalit ovat lähestymässä, politiikkaa itsekin välillä seuranneena paneudun "taas" asiaan pilke silmäkulmassa. Monet näyttävät asian ottavan jo "veren maku suussa".

Näin rukin käyneenä kysyn, mitä isänmaallisuus sinulle merkitsee? Sitä on syytä kaikkien miettiä näin kunnallisvaalien alla, ketä äänestää, jos isänmaallisuus on sinulle tärkeä asia ja sehän tietenkin on meille kaikille.

Isänmaallisuus on muutakin kuin uhoamista ja maahanmuuttovastaisilla kommenteilla pätemistä. Suomen puolustus on aina nojannut vahvaan reserviin ja oman alansa osaajiin. Suomalainen koulutus, jota maailmallakin on kehuttu, on avainasemassa. Koulutuksesta oma osaaminen, ammattitaito ja menestyminen koostuvat. Kun yksilö menestyy, Suomikin menestyy, joka taas korreloi Suomen puolustuskyvyn kanssa.

Väännetäänpä välillä rautalangasta, jota itsekin nuoruusvuosina jouduin käsittelemään hyvinkin paljon, kun pitkille saroille näretolppien väliin viriteltiin haasioiden rautalankoja. Mitä, jos meillä ei olisikaan koulutusta, asuisimme kehnoissa oloissa vailla menestystä ja halla aholta korjaisi viimeisetkin rippeet. Olitpa sitten siivoja, kokki, metsuri, kirurgi tai yrittäjä, niin yhdessä me muodostamme vahvan ketjun.

Olet varmaan pannut merkille, että heikkoa itsetuntoa, osaamattomuutta, epäonnistumista, saamattomuutta jne. yritetään pönkittää toisia mollaamalla, kritisoimalla, kadehtimalla ja laittamalla kapuloita rattaisiin. Käyttämällä keinoja, mitä ei edes ala-asteella hyväksyttäisi.

Tätä tapahtuu nykyään paljon politiikassa. Toisten ideoita ja ajatuksia vähätellään. Silloin, kun omat kyvyt ja taidot itseltä loppuvat, esiin otetaan keino, joka näkyy olevan hyökkäys toisia vastaan. Kerätään suoranainen trolliarmeija tekemään tätä hyökkäystä ja yritetään lamaannuttaa toiset. Paras keinohan tässä tilanteessa on omistaa lehmän hermot ja keskittyä vain omaan tekemiseen todeten, että antaahan pullistella ja natista liitoksissaan. Toisaalta pakohan väärään disinformaatioon on vastata, mutta ei tulella.

Uutisista olemme saaneet seurata, että tässä vallan tavoittelussa on jopa yritetty riistää sitä ainoaa, jopa Suomessa, ja näin ei saa jatkua. Tästä on seurauksena, että ihmiset samaistuvat ja rynnivät kaduille – ja siitäkös soppa syntyy.

Tästä syystä moni äänestäjä varmaan jättää äänestämättä, varsinkin nuoret kun ajattelevat miten rumaa politiikka raadollisuudessaan voi olla. Mielestäni sivistykseen kuuluu työrauhan antaminen, eikä yleinen räkyttämiskulttuuri saati nimittely.

Ei ole ihmekään, että puolueryhmät eivät saa riittävästi sopivia ehdokkaita, kun kukaan ei halua pistää päätään tuollaiseen ampiaispesään. Mikähän blackout minulle tuli, kun suostuin mukaan. Älkää missään rakkaudessa menkö äänestämään minua, äänestäkää jotain toista, näin on vielä mahdollisuus pysyä "normaalien" ihmisten kirjoissa.

Mitä, jos politiikka sattuukin viemään mukanaan? Minäkin alkaisin vallanhimossa vaahtoamaan "verenmaku suussa" ja vaahto suupielessä, mikä on oikein ja mikä väärin ja joka tuutista saisitte kyllästymiseen asti kuulla minusta. No ei ole pelkoa, onneksi.

Mitä, jos sitä loppupelissä joutuisi vielä Mäntyniemen herraksi? Eihän tuo onneksi ole työssäkäyntialueella, niin ei ehkä olisi pakko ottaa tarjottua työtä vastaan. Tulisikohan siitä kolmen kuukauden karenssi, jos kävisi kokeilemassa ja ottaisi sitten lopputilin?

Sitähän joutuisi ihan puolustusvoimain ylipäälliköksi, kyllä kait se näin rukin käyneenä saattaisi onnistua. Se olikin äiti vainaan pyynnöstä se rukin käyminen nuorelle miehen alulle haastava homma, sitä kun vintinportaita laskeutui rukki kainalossa varovasti, ettei rukki mennyt kappaleiksi.

Olisi kait mulla muitakin meriittejä sitä virkaa hoitamaan. Muun muassa Ahtisaaren Martin kanssa ollaan molemmat rauhan töitä tehty ja samalla Nobelin rauhanpalkinnon saajia. Minulle ne antoivat jo vuonna 1988, 8 kuukauden palvelusajan jälkeen palvellessani YK-joukoissa, kaksikymmentä vuotta ennen Ahtisaarta. No, toisilla se kestää tuo oppiminen vähän pitempään. Eipä ollut kunniakomppania torilla asennossa, kun karautin ilman turvasaattuetta Lähi-idän, Turkin, Keski-Euroopan ja Ruotsin kautta mersulla tekopitäjään. No en ollut toki vaillakaan.

Käykäähän tosiaan äänestämässä, jos kiinnostaa, mutta älkää minua. Miten sitä joutaa offroadia harrastamaan ja hirvenmehtyytä, jos kansalaiset halutessaan niin päättäisivät. Ei verenmaku suussa, vaan pilke silmäkulmassa.

Pauli Räisänen