Mielipiteet

Lukijan mielipide: Päreellä vaiko tuulivoimalla?

Seuratessani kriittistä keskustelua uusien tuulivoimaloiden rakentamisesta Suomussalmelle, haluaisin omalta osaltani avata näkökantaani asiaan. Tiedän, että tämän jälkeen someraivo ja muukin sonnan viskely tuulettimeen saa voimaa. Saakoon! Eiku Juntusta pölökyllä peähän!

Kun aikanaan alkoi kuulua suunnitelmia Kivivaara–Peuravaara-tuulivoimapuiston rakentamisesta, tuntui pelkkä ajatuskin kammottavalta ja vastenmieliseltä. Tuulimyllyjä meidän takapihalle? Ei ikinä! Niinpä, yhteiskuntaan aktiivisesti suuntautuvana henkilönä paras keino oli hankkia aitoa tietoa ja lähteä mukaan kaikkiin mahdollisiin infotilaisuuksiin, mitä hankkeen kiistalta järjestettiin.

Mielestäni kannatti. Useita iltoja tuli istuttua kuuntelemassa asiasta ja tulipahan käytyä tutustumassa jo valmiiseenkin tuuli-infraan, jotenka luonnonsuojelijatyypilläkin alkoivat ajatukset avartua. Tätä ajatusten avartumista on vauhdilla lisännyt noista alkuajoista kiihtynyt keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen vaatimista toimista yhteiskunnan energiantuotantoon.

Vastustavia mielipiteitä ei suuresti noissa tilaisuuksissa kuulunut. Ei edes porotalouden puolelta, vaikka jälkijättöisesti räksytystä sieltäkin on kuulunut.

Kyllä voimaloista saatavat veroeurot kelpaavat kunnille, ja onpahan jostakin suunnista esitetty jopa kuntajohdon taholta, että tuulivoimateollisuus on kohta ainut kuntaan merkittävimmin veroeuroja tuova tulonlähde.

Tuulivoimaa vastustavien puolelta esitetään mitä erilaisimpia argumentteja - yleensä tunteella ja tietämättömyydellä. Toden totta herkkämielisille tuulitornin ilmestyminen tuttuun takapihaan on aluksi kauhistus. Sitten pelätään luonnon tuhoutumista, melua, riistakannan ja porojen häviämistä alueelta.

Tämä kaikki ei kokemuksesta pidä lainkaan paikkaansa. Ensimmäisenä syksynä tuulipuiston rakentamisen jälkeen myllystä noin kahdensadan metrin päähän kaadettiin ensimmäinen hirvi. Eikä suinkaan vauhkoontuneena. Missään ei esimerkiksi porot näytä viihtyvän paremmin, kuin tuulimyllyjen juurilla. Tämä on faktaa.

Kanalintukanta on säilynyt entisen kaltaisena, mitä muuallakaan voi pitää entisenkaltaisena. Tiestö voimala-alueella on huippukunnossa, joten marjastajien, metsästäjien ja muidenkin luonnossa kulkijoiden ei tarvitse paljon autonsa iskareita varoa.

Seikka, jota ei keskustelussa aina edes oteta huomioon, on voimantuoton tuoma työllisyys. Infran rakentaminen tapahtuu tietysti paikallisen palveluvarustuksen puuttuessa kuntien ulkopuolisella työvoimalla.

Kuitenkin esimerkiksi Kivivaara–Peuravaara-alueellakin reilun kahdenkymmenen tuulivoimalan kimpussa häärii kymmenisen nuorta huoltomiestä ja useita muitakin alueen ja laitteiston kunnossapitoon tarvittavaa ihmistä. Tämä porukka tarvitsee paikallisia palveluita, maksaen kohtuullisen hyvistä ansioistaan veronsa ja kauppaostoksensa paikallisiin kuntiin ja kauppaliikkeisiin. Missä tämäkin nuoriso ja perheet olisivat tällä hetkellä, ja mitä tekisivät, sopii kysyä?

Tuulivoima kelpaisi muillekin. Luinpahan tässä nettiuutisia ja huomasin, että muun muassa Kuhmo on vaatimassa kompensaatioita siitä, että sinne ei saada rakentaa tuulivoimaa.

Joka tapauksessa yhteiskunnat on ilmastonmuutoksen kirouksessa ajautuneet siihen pisteeseen, että uusiutuvin keinoin energian tuottaminen on välttämättömyys. Tapahtuuko tämä tuulivoimalla, vaiko joka pitäjään pykättävillä pienoisydinvoimaloilla, on toinen kysymys.

Aurinko ei rakennettavin huippulaitteistoinkaan energiavajetta pysty ympärivuotisesti täyttämään, joten syrjäisimmissäkin pirteissä somettaminen ilman sähköenergiaa taitaa päreen valossa olla vähemmän yhteisöllisyyttä tuottavaa toimintaa.

Mikko Juntunen

Kerälänkylä, Suomussalmi