Mielipiteet

Lukijan mielipide: Vesivoima on merkittävä sähköntuotantomuoto

Jukka-Pekka Alanko väittää mielipidekirjoituksessaan (Ylä-Kainuu 21.1.2021) vesivoimalla tuotetun sähkön merkityksen huomattavasti vähentyneen Suomen energiantuotannossa ja otaksuu myös vesivoiman merkityksen säätöenergiana tulevaisuudessa vähenevän entisestään.

Vastoin Alangon otaksumaa, vesivoimalla on Suomessa kansallisesti merkittävä rooli energian tuotannon ja huoltovarmuuden osalta. Vuonna 2019 vesivoimalla tuotettiin kaikesta Suomessa tuotetusta sähköstä 14 prosenttia. Suomi ei ole sähköntuotannon osalta omavarainen, ja sähkön tuonti oli 23 prosenttia vuonna 2019.

Kuluvan talven yhden tunnin sähkönkulutuksen ennätys oli perjantaina 15.1.2021, jolloin keskikulutus oli 14 239 MWh/h. Suomen oma tuotanto oli vastaavasti samaan aikaan 9 620 MWh/h, josta vesivoimaa oli 2 249 MWh/h. Kulutuksen ja tuotannon erotus katettiin tuonnilla, pääasiassa Ruotsista sekä Venäjältä.

Alanko on oikeassa siinä, että vesivoimalla on rooli myös säätöenergiana. Toisin kuin Alanko uskoo, säätöenergian tarve on pikemminkin kasvamassa kuin vähenemässä. Säätövoimana vesivoima tasapainottaa muita energiantuotantomuotoja ja täyttää aukot energiantuotannossa, kun tuuli ei puhalla tai aurinko paista.

Myös akuilla voidaan tehdä hyvin nopeaa säätöä. Akuissa energia kuitenkin loppuu tyypillisesti tunnissa tai kahdessa. Järvistämme riittää energiaa oikein säännösteltynä koko talveksi.

Vesivoimalla on huoltovarmuuden osalta merkittävä rooli myös paikallisesti. Vesivoimalat voivat tarvittaessa toimia myös niin sanottuina saarekkeina, mikä tarkoittaa sitä, että ne voivat toimia irrallaan kantaverkosta. Esimerkiksi Suomussalmella sijaitseva Ämmän voimalaitos on verkkotöiden aikana yksin varmistanut alueellisen sähkönsaannin viisi kertaa viimeisen viiden vuoden aikana.

Sähköverkossa esiintyneiden häiriöiden aikana on lisäksi muodostunut saarekkeita esimerkiksi vuosina 2013, 2018 ja 2020. Näinäkin hetkinä vesivoimalat, Ämmä, Aittokoski sekä Seitenoikea, ovat varmistaneet paikallisen sähkönsaannin. Vesivoima onkin hajautettuna tuotantomuotona hyvin joustava ja varma.

Alanko tuo esille kirjoituksessaan myös säännösteltyjen järvien vedenkorkeudet ja vaatii järviin luonnonmukaisia vedenkorkeuksia. Koska viime syksyn ja alkutalven sademäärät olivat poikkeuksellisen suuret koko Kainuussa, säännösteltyjen järvien lisäksi kuitenkin myös luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet olivat ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkealla koko syksyn ajan.

Aila-myrskyn jälkeen syyskuun alusta marraskuun loppuun, Oulujoen vesistön alueella sademäärä oli noin 350 millimetriä, kun ajankohdan normaali sademäärä on noin 200 millimetriä. Koko marraskuun sademäärä oli kaksinkertainen ajankohdan tavanomaiseen sademäärään nähden.

Fortumilla otamme koko Oulujoen vesistön tilanteen huomioon Kiantajärveä säännöstellessä. Koko syksyn pyrimme alentamaan Oulujoen vesistön järvien pinnankorkeuksia isoilla juoksutuksilla. Vaikka syksy oli hyvin poikkeuksellinen ja tilanne haastava, saimme hyvässä yhteistyössä viranomaisten ja säännöstelykumppanien kanssa pidettyä Oulujoen vesistön järvien pinnat lupaehtojen sallimissa rajoissa. Jouduimme hyödyntämään järvien säännöstelyrajat käytännössä täysimääräisesti.

Kiantajärven kohdalla vesitilanne vaati, että juoksutimme Ämmän laitokselta koko syksyn ajan luvan salliman maksimivirtaaman 110 m³/s vuorokautisen keskivirtaaman mukaisesti. Ainoastaan poikkeustilanteissa, mikäli Kiantajärven pinta uhkaa ylittää ylärajansa, meillä on oikeus lupaehdon mukaisesti ylittää tämä maksimivirtaama, minkä teimme 6.–11. marraskuuta. Suurten järvien pinnat ovat nyt hienoisessa laskussa Oulujoen vesistössä, ja alamme jo varautua tulvavesien mahtumiseen järviin keväämmällä.

Vesivoima on tärkeä osa muutoksessa kohti puhtaampaa tulevaisuutta. Sääriippuvainen sähköntuotanto lisääntyy sähköverkossa, ei ainoastaan Suomessa vaan kaikkialla Pohjoismaissa. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköntuotanto muuttuu välillä hyvinkin nopeasti tuulen ja sään muutosten mukaisesti. Sähköjärjestelmässä pitää tuottaa joka hetki sähköä yhtä paljon kuin sitä kulutetaan. Tasapainon ylläpitämiseen tarvitaan säätökykyä vielä enemmän kuin aikaisemmin.

Vähähiilisyystavoitteet muuttavat sähköjärjestelmää kohti fossiilivapaita sähköntuotantomuotoja. Tulevaisuudessa liikenteen sähköistäminen lisää sähkönkulutusta. Samaan aikaan teollisuuden prosesseja pyritään myös sähköistämään ja fossiilisista energialähteistä pyritään irtaantumaan.

Kun puhtaan sähköntuotannon tarve lisääntyy, samalla lisääntyy tarve myös kulutusjoustoille eli sähkönkulutuksen hetkelliselle vähentämiselle tai lisäämiselle sähkön tuotantotilanteen mukaisesti.

Myös tarve akkuteknologioita hyödyntäville ratkaisuille sähköjärjestelmän tasapainottamisessa tulee lisääntymään. Näiden uusien teknologiaratkaisujen rinnalla vesivoimalla on tärkeä rooli nyt ja tulevaisuudessa.

Mikael Heikkilä