Mielipiteet

Lukijan mielipide: Suurpetokysymykset maakuntien ratkaistaviksi

Karhunmetsästys lähestyy ja Kuhmonkin metsiin suuntaa noin 500–600 metsästäjää kontion perään.

Niin, jos suuntaa? Varjon tälle metsästykselle tuo Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola ry. Yhdistys valitti poikkeusluvista Kuhmossa, Pohjois-Karjalassa sekä Hämeessä. Päämääränään saada aikaan täytäntöönpanokielto ja estää karhunmetsästys valituksessa mainituilla alueilla jopa kahdeksi vuodeksi.

Erikoista tästä tekee se, että karhua on näillä alueilla metsästetty hyvin tuloksin vuosikymmeniä ja karhukanta on vahvistunut koko Suomessa. Valittaja vetoaa luontodirektiivi IV:n, jonka turvin he haluavat romuttaa jo vuosikymmeniä jatkuneen rinnakkaiselon karhun kanssa.

Esimerkiksi Kuhmon suuri haaskakuvauspaikkojen määrä ei näyttäisi suuremmin kesyttäneen karhua, joka on metsästyksen ansiota. Kesyyntyneet kontiot päätyvät helpommin saaliiksi ja näin ollen ovat pois pihoilta.

Mielestäni täällä Kainuussa karhukannan suojelu metsästystä ajatellen on tasapainossa. On käsittämätöntä, että pöytälaatikkojärjestö paikallisyhdistystensä turvin tehtailee näitä valituksia. Tapiola Pohjois-Savo-Kainuu ry:n postiosoitekin vie kauaksi Kainuusta Ulvilaan saakka. Esimerkiksi Kuhmosta matkaa Ulvilaan on noin 600 kilometriä.

Kyseinen järjestö ei ole osallistunut paikallistason toimintaan – reviirityöryhmiin, sidosryhmätilaisuuksiin tai kannanhoitosuunnitelmiin. Järjestö pyrkii romuttamaan kaiken yhteistyön, mitä täällä on saatu aikaan, valittamalla luvista kiusaa tehden.

Tätä voisin kutsua jo ekoterrorismiksi pahimmasta päästä. Olisiko aika tarkastella valitusoikeuksia laajemmin? Mielestäni nämä oikeudet kuuluisivat kattojärjestöille kuten esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitolle, Metsästäjäliitolle ja MTK:lle.

Tällaiset oikeat järjestöt saavat paikallistason näkemystä valituksille, jos tarvetta on. Toisin kuin tällaiset lähes "trollitehtaisiin" rinnastettavat järjestöt, jotka valittavat toisella puolella Suomea olevista asioista. Heillä ei ole samanlaista paikallistason näkemystä asioista.

Aiemminkin samainen järjestö on tehtaillut vastaavia valituksia ilves- ja susiluvista, mutta ei koskaan ole osallistunut itse kannanhoitosuunnitteluun ja -sidosryhmiin. Toisin kuin esimerkiksi kattojärjestöt.

Ikävä kyllä demokratia on vaarassa muutaman ihmisen takia. On se erikoista ja samalla maassamme kansanperinteeksi jo muodostunutta, että alueet joita päätökset koskevat kärsivät näin ratkaisuista eniten.

Suomessa suurpetoasiat tulee saattaa asianmukaiselle tasolle. Metsästysharrastus ja metsästyskulttuuri ovat hävityslinjalla.

Suomen nykyiselle hallitukselle tämä tilanne on jostain syystä maistunut hyvin. Politiikka ei ole tämän hallituskauden aikana tärkeän harrastuksemme ja perinteemme turvaamiseksi muuttunut.

Metsästyskoiraharrastajat karttavat muun muassa kotikuntaani Kuhmoa Suomen ajettua suurpetopolitiikkansa EU:n syliin.

Suurpetopolitiikka on rakennettava uudelleen kansallisista ja alueidemme tarpeista lähtien. Me tiedämme Suomen eri alueilla, miten täällä pitää elää luonnon parissa paremmin kuin Tapiola ry:ssä Ulvilassa tai EU:ssa Brysselissä.

Oikeudenmukaisemman suurpetopolitiikan puolesta!

Mikko Polvinen

Kirjoittaja on Kainuun maakuntavaltuuston puheenjohtaja ja perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas 2023 Kuhmosta.