Mielipiteet

Lukijan mielipide: Suomussalmen hautausmaalla juhannuksena 2021

Näin keskellä talveakin voi muistella mennyttä kesää. Vietin juhannusaattoa kahden sisareni kanssa vanhimman sisareni mökin patiolla. Illan päätteeksi pohdimme seuraavan pyhäpäivän ohjelmaa ja päätimme lähteä käymään Härkökankaan hautausmaalla, olemmehan sinne saatelleet vanhempamme, ja siellä on isän puoleinen sukuhaara, sedät, tädit ja muutama serkkukin on jo siellä.

Pyhäpäivä valkeni kauniina, varasimme hyvin aikaa – eihän mökeiltämme ole kuin parikymmentä kilometrin ajomatka kyseiselle hautausmaalle. Suuntasimme ensiksi vanhempiemme haudalle. Aiemmin istuttamamme kesäbegoniat jaksoivat hyvin, samoin vieressä olevat isoisäni ja setäni hautojen kukat olivat kunnossa.

Ukkini haudalle, haudattu 1947, oli ilmestynyt tiedote, missä kerrottiin hallinta-ajan päättymisestä ja sitä seuraavista toimenpiteistä. Laajemmin katsottaessa tiedotteita oli lähes kaikilla haudoilla. Samalla haudalla vihreä lappu, joka kertoo haudan olevan seurakunnan hoidossa ja valkoinen kiila, joka kertoo hallinta-ajan päättymisestä.

Tiedotteita haudoilla, joissa 25 vuoden koskemattomuusaika ei ollut kulunut loppuun. Tuli häätömieliala ja sitä täydensi voimakas työkoneen ääni. Uteliaisuuttani halusin selvittää, mikä on se välttämätön työ, joka täytyy tehdä kesän keskeisenä juhlapäivänä, Suomussalmen seurakunnassa se oli nurmikonleikkaus.

Mieltäni jäi vaivaamaan isoisäni haudan määräaikaisuus. Onko jo tuohon aikaan ollut käytössä hautojen määräaikaisuus? Kirkkolain muutoksen myötä ainaishautapaikkojen luovuttaminen päättyi 1974. Aikaisemmin seurakunnat pystyivät luovuttamaan hautapaikan ainiaaksi, niin pitkäksi aikaa kuin hauta on rauhoitetun hautausmaan osa, A-hauta, määräajaksi 50–25 vuotta, B-hauta ja käytössä oli C-hautoja, joiden kohdalla hallinta-aikaa ei muodostunut.

Menin seuraavalla viikolla käymään kirkkoherranvirastossa ja siellä ystävällinen virkailija kertoi, että Härkökankaan hautausmaalla ei ole yhtään ainaishautapaikkoja ja Eenokki-ukin haudan hallinta-aika on ollut 50 vuotta ja näin ollen umpeutunut. Sisareni kävi seuraavalla viikolla lunastamassa 25 vuotta lisähallinta-aikaa. Aiheettomasti maksamansa summan hän tosin sai myöhemmin takaisin.

Suomessa hautausmaat ovat hyvin hoidettuja. Kirkon ja valtion mukaisen sopimuksen mukaisesti seurakunnat vastaavat hautaustoimesta, mikä on yhteiskunnallinen, lakisääteinen perustehtävä. Toiminta ei saa olla voittoa tavoittelevaa, vaan laskutuksella katetaan aiheutuneet kustannukset.

Aiemmin hautaustoimen kulut katettiin yhteisöverotuotoilla, mutta niiden tuotto vaihteli voimakkaasti, riippuen yhteiskunnan talouselämän tilanteista. Kasvukeskuksissa tuotto oli hyvä, mutta harvaanasutuilla, yksipuolisen talousrakenteen alueilla tuotto jäi heikoksi.

Lama-aikana 1990-luvulla monissa seurakunnissa talousahdinkoa paikattiin korottamalla voimakkaasti seurakuntaan kuulumattomien vainajien hautausmaksuja. Maksut olivat moninkertaisia, usein irti todellisesta kulutoteutumasta. Perusteluiksi riittivät maksamattomat kirkollisverot, vaikka niiden tuottoa silloinkaan ei saanut käyttää hautaustoimen kuluihin. Ikävä kyllä, yhteisöverotuotto ei ollut "korvamerkitty" tulolähde hautaustoimelle, samoin kuin ei uusikaan rahoitusmalli. Uusi hautaustoimilaki, 2004, toi tilanteeseen korjauksen. Hautauksesta perittävät maksut ovat samansuuruiset kaikille kuntalaisille.

Vuoden 2016 alusta lähtien hautaustoimen rahoitus on tullut suoraan valtion budjetista, minkä kirkkohallitus tulouttaa kuukausittain seurakuntiin. Rahoituksen perustana on kunnan väkiluku, hiukan pyöristäen 20 euroa/asukas/vuosi.

Kohteleeko uusi rahoitusmalli tasapuolisesti eri alueita, on vähintään arveluttava. Kirkkohallituksen tilastoista vuodelta 2019 kaksi esimerkkiä: Espoossa kyseisenä vuonna oli 1 037 hautausta, valtionrahaa 5 125 euroa/hauta, Nurmes 214 hautausta, valtionrahaa 691euroa/hauta.

Yksittäisen omaisten hallussa olevan haudan hoitovastuu on omaisilla. Kirkkolain mukaan haudat on pidettävä hautausmaan arvoa vastaavassa kunnossa. Seurakunta vastaa yleisten alueiden hoidosta, esimerkiksi käytäväverkostosta, kesävesilinjastoista ja yhtenäisistä nurmikkoalueista.

Olen saanut luettavakseni Ylä-Kainuu-lehdessä olleet kaksi artikkelia, joissa on käsitelty meneillään olevaa hallinta-aikojen päivitysprojektia.

Härkökankaalta löytyi sittenkin ainaishautapaikkoja, kaikki ennen vuotta 1956 haudattujen paikat. Suora lainaus artikkelista, "jos ainaishautaan haudataan uudelleen, hauta ei ole enää ainaishautapaikka, vaan hautapaikasta on maksettava hinnaston mukainen hautapaikkamaksu" -tulkinta on tämän hetken lainsäädännön vastainen. Hautauksen jälkeen hautapaikalla alkaa arkkuhautauksen yhteydessä koskemattomuusaika, joka onneksi täällä Pohjois-Suomen olosuhteissa on 25 vuotta.

Hautauksesta syntyvät kulut ovat laskutettavissa, mutta hautapaikan osalta laskuttaminen on perusteeton. Ainaishautapaikan kohdalla hautaoikeus säilyy suvulla niin kauan kuin hauta sijaitsee rauhoitetun hautausmaan osana, mikäli omaiset huolehtivat sen hoidosta.

Jos ainaishaudan hoito on oleellisesti laiminlyöty, seurakunta voi velvoittaa omaiset kunnostamaan hautapaikan määräaikaan mennessä uhalla, että hautaoikeus julistetaan menetetyksi.

Viimeisessä artikkelissa seurakunnan puolelta myönnetään tiedotuksen vajeet. Minä näen valmistelun puutteena ainaishautakysymyksen virheellisen tiedottamisen. Hautausmaat herättävät tunteita, haudalle laitettavat tiedotteet koetaan usein loukkaavina, vaikka ne olisivatkin informatiivisia.

Käytäntö on perusteltua, jos mitään osoitetietoja ei ole käytettävissä. Hoitosopimushautojen osoitetiedot ovat olleet seurakunnalla tiedossa, mutta silti kiilat olivat hoitohaudoilla. Jos ainaishautapaikoilta olisi puuttuneet aiheettomat hallinta-ajan päättymisilmoitukset, kokonaisilme olisi ollut armollisempi.

Hautausmaat ovat hautaamista varten. Sellaiset hautapaikat, joiden kohdalla suvun huolenpito on sammunut ja hallinta-ajat ovat umpeutuneet, palaavat ajan myötä uudelleen käyttöön. Uurnahautaus antaa tilankäytöllisesti usein toimivan ratkaisun, yhteen arkkuhautapaikkaan mahtuu helposti kahdeksankin uurna ja uurnahautauksessa ei tarvitse mennä niihin syvyyksiin, missä aiemmin haudatut lepäävät. Paltaniemen krematorio ei ole kohtuuttoman matkan päässä.

Suomalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon noin 68 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla on seurakuntia, joissa prosenttiosuus on jo laskenut alle 50:n. Onko hautaustoimi enää kaikilta osin seurakuntien hoidettava kokonaisuus, kaivattaisiinko tällekin alueelle " leveämpiä hartioita"?

Raimo Heikkinen

mökkiläinen, eläköitynyt 2016 Kotka-Kymin hautaustoimen päällikön virasta