Mielipiteet

Lukijan mielipide: Ensihoitajan hätä

Soten rahat ovat aina lopussa. Taloutta on suunniteltu siten, että jo talousarvio on tehty vajaaksi ja siten ennakkoon on tiedetty, että rahat eivät tule riittämään kulujen kattamiseen. On luotettu, että säästetään 10 miljoonaa sitten sieltä ja 5 miljoonaa tuolta toimintavuoden aikana ja näin saadaan talous vaateriin. Käytäntö on osoittanut, että säästöissä ei ole koskaan onnistuttu riittävän hyvin. Lisää pitää säästää ja punakynä heilahtaa.

Säästöä tavoitellaan myös uudella toimintamallilla, jossa etäyhteyksin hoidetaan 80 prosenttia potilaista ja läsnävastaanotolle kutsutaan 20 prosenttia potilaista.

Oma kokemukseni on, että malli ei toimi. Jo aiemmin, ennen Hellä-hanketta lanseerattu takaisinsoittomalli on hankala käyttää niille, jotka eivät sujuvasti käytä nettiä ja älylaitteita. Siis ikäihmisille, joita maakunnassamme on enin osa. Takaisinsoiton kestäessä (tai sitä ei koskaan soiteta) asiakas tuskastuu vaivoihinsa ja soittaa hätänumeroon. Sitä ei hänelle syyksi lasketa, koska ihminen kokee, että apua ei muualta saa.

Hätäkeskus tekee arvokasta työtä ja blokkaa ne puhelut, joille ei ole tarkoituksenmukaista lähettää ambulanssia, mutta silti niitä kiireettömiä tehtäviä riittää. Usein lopputuloksena on ensihoitajien toteamus, että meidän perusterveydenhuolto ei toimi mielekkäästi. Tähän liittyy myös oleellisesti se, että keskussairaalan päivystystä "käytetään liikaa ja liian kevyillä perusteilla".

Tähän on saatava muutos. Jokaisen kunnan perusterveydenhuolto, kaikessa laajuudessaan, on saatava helpommin tavoitettavaksi, ehjäksi kokonaisuudeksi, jossa kohteena on aina asiakas.

Usein kuulemme lausahduksen, että ensihoidon ja pelastustoimen tuottaminen on kallista. Palkataan ihmisiä töihin odottamaan hälytystä. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että hädän tullen kaikki haluavat avun lähtevän liikkeelle välittömästi. Ja välitöntä lähtövalmiutta ei ole ilman töissä olevia ammattilaisia.

Ensihoidon yksikköjä on Kainuussa ympärivuorokautisessa valmiudessa alun toistakymmentä. Osalla näistä yksiköistä on uusia erityisvalmiuksia, kuten Ristijärvellä EKA325 tuottaa Aliisa-kotisairaalapalvelua ja Vuolijoen ja Puolangan ambulanssit ovat pilotoineet laajempaa yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa. Aliisa-yksikkönä Ristijärven ambulanssi huolehtii yöaikaan esimerkiksi antibioottitiputuksia sekä Kainuun alueella kotiin hoidettavia saattohoitopotilaita.

Pilottihanke pelastuslaitoksen kanssa on kouluttanut Vuolijoen ja Puolangan ensihoitajille pelastajan perustaitoja. Nämä ensihoitajat osaavat antaa pelastuksen tehtävälle tuleville palomiehille lisätietoja kohteesta, heillä on taitoja suorittaa alkusammutusta jne.

Me ensihoidon työntekijät olemme aina valmiit kehittämään toimintaa, muuttamaan käytänteitä, opiskelemaan lisää, nostamaan toimintakykyämme työssämme. Turvaamme laajan maakuntamme ensihoidon laadukkaasti, koska kaikki ensihoitoyksiköt toimivat hoitotasolla.

Jos ensihoidon yksiköitä lakaistaisiin Kainuun kartalta seuraten vain tilastojen valossa tehtävämääriä, ei nähdä koko totuutta. Täytyy seurata myös yksiköiden tehtäväsidonnaisuutta, sitä aikaa mikä tehtävillä kuluu. Matkat ovat välillä pitkiä sekä kohteeseen että sairaalaan. Peruskeikka Hyrynsalmelta Kajaaniin keskussairaalaan kestää vähintään 2,5 tuntia ja kaiken sen ajan kunta on ilman ambulanssia.

Jos säästökohteeksi valitaan vaikkapa Hyrynsalmen ja Suomussalmen kakkosambulanssin lakkautukset, tarkoittaa se sitä, että ykkösauton kuljettaessa potilasta, muodostuu ambulanssityhjiö Seitenoikealta Hossaan (noin 150 km). Tilanne olisi kestämätön.

Ensihoitajien työnkuva on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Meiltä vaaditaan entistä enemmän kykyä ohjata ja neuvoa asiakkaita sote-asioissa. Olemme kehittäneet palveluketjua toimivammaksi ja tarvittaessa jätämme tarkat ohjeet hoitoon hakeutumisesta ja puhelinnumerot, jonne ottaa seuraavaksi yhteyttä, jotta kiireettömään ongelmaan löydetään vastaus.

Tämä ohjaava työote ei poista sitä tosiasiaa, että ensisijaisesti meidän tehtävänä on hoitaa ja auttaa akuutisti sairastunutta tai loukkaantunutta potilasta. Niillä tehtävillä on kyse jonkun hengissä pysymisestä.

Voimme tarkastella kriittisesti sitä, mitä voisimme tehdä lisää valmiutta ylläpitäessämme, jotta olisimme tuottavampia. Nyt tuo aika kuluu kouluttautumiseen, kaluston huoltoon jne.

Olisiko syytä laajentaa pelastuksen ja ensihoidon pilottihanketta useisiin kuntiin? Voisimmeko laajentaa Aliisa-toimintaa? Onko jotain aivan uusia työtehtäviä, joita voisimme ottaa tehtäväksi vaarantamatta välitöntä hälytysvalmiutta?

Selvää on se, että uudet toimintamuodot on kehitettävä yhteistyössä henkilöstön kanssa, jotta työ säilyy mielekkäänä. Sillä meillä ei ole varaa säästää yhdestäkään hyvästä ensihoitajasta.

Johanna Sorri