Paikallisuutiset

Risto Kormilainen: Luonto antaa voimaa vanhenemisen vuodenaikaan

Luonto antaa voimaa. Se on tämän vuoden Vanhusten viikon teema.

Luonto on kuin suuri runo. Se avaa jokaisella askeleella jotain uutta. Se tarjoaa kaikille aisteille jotain hyvää ja usein yllättävää. Luonto on suuri kuvakirja, joka sivu sivulta tuo rikkautta niin ajatuksen kuin tunteen tasolla.

Me kainuulaiset olemme luontokansaa. Luonto on meitä lähellä ja me rakastamme sitä. Me nautimme siitä monin tavoin. Täällä voimme kokea selkeästi neljä vuodenaikaa, joihin kaikkiin sisältyy oma viehätyksensä ja vetovoimansa.

Talvi on kalenterivuoden aloittava vuodenaika. Lumen aika on monille suksien ilojuhlaa. Hyvät ladut ja hiihtämätön hanki kutsuu elämysmatkalle. Kainuun suuri runoilija Eino Leino (1878-1926) palaa runokokoelmassaan lapsuuteen, muistoihin ja kokemuksiin hiihtämisen näkökulmasta: "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,/ kun hanki on hohtava alla,/ kun taivas kirkasna kaareutuu - / mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,/ tuul’ ulvovi, polku on ummessa/ ja tuisku on taivahalla. "

Talvi on hitaiden nautintojen aikaa. Pakkasjaksot voivat pitää sisätöissä ainakin jonkin aikaa, ja takat sekä uunit tuovat pehmeää lämpöä tupiin ja pirtteihin.

Lumimyräkkä on talven leikkiä, vaikka se tietää myös lumitöitä enemmän ja vähemmän. Tammikuu tietää myös jatkuvaa päivää ja valon lisääntymistä, mikä vaikuttaa myönteisesti myös mielialaan. Elämä voittaa, niin koemme sydämessämme.

Myöhemmin keväällä naisväki pääsi upottamaan sormensa multaan kukkapenkkiin ja muihin istutuksiin. Uuden kauden odotus ja innostus kukkiin sekä kasveihin oli todella käsin kosketeltava.

Maaliskuu siirtää kevääseen. Kevään kirkkaat päivät houkuttavat myös luontoon. " Maaliskuu tuo kevään sanoman "-sanonta pitää kirjaimellisesti myös täällä Kainuussa paikkansa, vaikka maaliskuu ei vielä eteläisen Suomen tavoin täällä maita näyttelekään.

Kierrellessäni liki neljä vuosikymmentä Suomussalmen kyliä ja osin koko Kainuussa panin maaliskuusta lähtien loppukeväälle merkille, että talojen pihoille ilmestyi ensin rankakasoja ja sitten pilkekasoja kevät-ahavalla kuivamaan. Se oli varma kevään merkki!

Myöhemmin keväällä naisväki pääsi upottamaan sormensa multaan kukkapenkkiin ja muihin istutuksiin. Uuden kauden odotus ja innostus kukkiin sekä kasveihin oli todella käsin kosketeltava.

Toukokuusta kesään siirtäjänä sanottiin: "Käki Erkin kainalos, pääskynen pivon pohjas ". Luonto alkaa tuoksua ja käki kukkua. Lumet käyvät vähiin ja metsäiset purot tulvivat vettä. Palaavat lapsuuden leikit vesimyllyineen mieleen.

Olisiko kesä odotetuin vuodenaika, suven suloinen aika. Kesäkuun vihreys on kirkasta kertoen luonnon heränneestä kauneudesta, viehättävyydestä ja sieluun käyvästä ilosta. Puutarha, pihapiiri ja pellot ovat samalla niin työtä kuin virkistystä.

Kesä on tila mielelle ja keholle. Kesällä ollaan ulkona niin paljon kuin mahdollista. Kalastetaan eri tavoin. Saunotaan ja uidaan. Marjat kypsyvät puutarhoissa, soilla ja metsissä. Kainuulaisten kolme yleisintä harrastusta ovat olleet näihin päiviin: kalastus, metsästys ja marjastus.

Vuosien myötä hiukset alkavat harmaantua. Harmaantuminen ei ole masentavaa, vaan kertoo elämän mukanaan tuomasta kokemuksesta. Raamatussa kehotetaan kunnioittamaan iän tuomaa viisautta: "Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle ." (3 Moos. 19: 32)

Elämä on vaelluksella olemista. Polku on välillä hyvin kapea, jopa maastoon kätkeytyvä. Vaikeat asiat ahdistavat. Lasten ja lastenlasten elämä huolettaa, mietityttää, mutta myös rukoiluttaa.

Harmaan edessä mieli hiljenee ja kiitos kohoaa hyvän Jumalan puoleen siitä rakkaudesta, jota hän myös ikääntyneiden kautta tuo tähän päivään.

Elämä on vaelluksella olemista. Polku on välillä hyvin kapea, jopa maastoon kätkeytyvä. Vaikeat asiat ahdistavat. Lasten ja lastenlasten elämä huolettaa, mietityttää, mutta myös rukoiluttaa.

Kevään tavoin syksy on siirtymävuodenaika johdattaen talveen. Syyskuussa aletaan tarkkailla talven merkkejä. Jos teeri kukertaa syyskuun alussa, tulee varhainen talvi.

Syksy tuo mukanaan monenlaiset syystyöt juurikasvien nostosta pihojen kunnostukseen ja tietenkin puolukoiden poimimisen. Kohmeiselta suolta saa vielä viimeiset antimet karpaloiden muodossa.

Luonto antaa voimaa vanhenemisen vuodenaikaan. Kun askel lyhenee, merkitsee lyhytkin piipahdus kodin tai hoitokodin pihapiirissä luontokokemusta. Kun ei edes siihen yllä, voi ikkunasta avautuva maisema palauttaa muistot mieleen. Mutta niin kauan kuin jaksaa vaikka vähänkin mennä luontoon, se palkitsee monin rikkain tavoin.

Risto Kormilainen