Vaalikolumni: Kotikutoista politikointia ja selkeäpuheisuutta
Pienpuolueet tarjoavat vaaleissa vaihtoehtoja varsinkin niille, jotka ovat kyllästyneet isojen puolueiden vaalijargoniin.
Pienpuolueiden ominaispiirteitä ovat muun muassa kotikutoinen politikointi ja selkeäpuheisuus.
Pienpuolueiden toimintamallit saattavatkin tuntua varsinkin vähemmän politiikkaa seuraavalle tutulta ja ymmärrettävältä.
Pienpuolue voi saada myös protestiääniä sellaisilta äänestäjiltä, jotka ovat lähtökohtaisesti ja periaatteellisesti kaikkia isompia puolueita vastaan
Suomen kommunistinen puolue ja Itsenäisyyspuolue ovat perinteisiä pienpuolueita, jotka ovat toimineet jo 1990-luvulta lähtien.
Muita pienpuolueiksi luettavia ovat esimerkiksi Feministinen puolue ja Piraattipuolue.
Tuorein esimerkki pienpuolueen nopeasta noususta on Liike nyt.
Puolue sai taakseen varsinkin kokoomuksen entisiä äänestäjiä.
Puolueen perustamisen vaatimuksena on yhdistyksen keräämät 5 000 kannatuskorttia.
Sen jälkeen se voidaan rekisteröidä puolueeksi.
Pienten puolueiden on vaikea saada ehdokkaitaan läpi, sillä vaalien ääntenlaskutapa ei suosi niitä.
Jos puolue ei kaksissa perättäisissä eduskuntavaaleissa onnistu saamaan kansanedustajaa tai vähintään kahta prosenttia annetuista äänistä, se poistetaan puoluerekisteristä.
Juuri tämän takia useat pienpuolueet toimivat vuoron perään aatteellisina poliittisina yhdistyksinä ja rekisteröityinä puolueina.
Pienpuolueiden toimintaan tutustuminen on helpottunut internet-ajan myötä.
Verkko on pullollaan puolueiden vaaliohjelmia ja ehdokkaiden esittelyjä.
Tämä takaa sen, että myös pienpuolueiden edustajat saavat näkyvyyttä, vaikka niiden vaalibudjetit ovat rajalliset.
Tulevaisuus näyttää, mikä pienpuolue kipuaa Liike nytin tavoin eduskuntapuolueeksi asti.
