Mielipiteet

Lukijan mielipide: Unhoitetut!

Yrjö, virkeä ja ikinuori kahdeksankymppinen, tulee lenkilläni vastaan ja kysyin ne tyypilliset, miten menee?

Hän vastaa reippaasti: Muuten kyllä terveyden kanssa pärjään, mutta henkisesti on ajoittain raskasta. Yksinäisyys vaivaa, kun läheisilläni on omat touhunsa, ja he eivät monesti ehdi kiireiltänsä käymään. Olen tänään jo kolmatta kertaa lenkillä, että sattuisi joku tuttu vastaan ja voisin muutaman sanan vaihtaa! Ei taida juuri juttukavereita sinullakaan olla?

No, eihän niitä ole, kun yksin elelen. Minäkin olen yksi niistä monista unhoitetuista!

Hyvin yleisestä on nykyisin se, että varsinkin vanhukset ovat oman onnensa nojassa vaivoissaan sekä yksinäisyydessään. Monilla ei ole enää lähipiiriä ja jos on, heillä on omat kiireensä ja vanhukset tahtovat jäädä vähälle huomiolle.

Samoin monet nuoret ovat, hellästi sanottuna, vailla huolehtimista. Yhteiskunnan huolenpito on myös hyvin ontuvaa.

Ikääntyneiden huolto ja hoito ovat retuperällä. Huonokuntoiset vanhukset eivät pääse, vaikka haluaisivat, hoitolaitoksiin, koska niitä on vähennetty ja avohoitoa lisätty. Kaikki kuulema johtuu siitä, että yhteiskunnallamme ei ole rahaa!

Meitä pitkään eläneitäkin on monenkuntoisia. Joillakin on muistiongelmia ja joillakin saattaa olla muita terveydellisiä haittoja. Osa meistä on jonkin moisessa kontrollissa, mutta hyvin suuri määrä ikääntyneistä ei ole minkäänlaisessa huolenpidossa.

Niitäkin omaisia on, jotka kyllä huolehtivat vanhuksistaan, mutta voivat puuhata sellaista hoitoa, jota vanhus ei halua. Pyrkimys yleensä tähän on sen takia, että saadaan omaa huolenpitoa keveämmäksi.

Kuitenkaan vastoin ikääntyneen tahtoa ei saa tehdä päätöksiä. Ikääntyneellä on itsenäisenä aikuisena oikeus omiin päätöksiinsä ja että niitä päätöksiä kunnioitetaan!

"Rahaa kyllä näyttää löytyvän sotakalustoon, mutta kun puhe on vanhusten hoivasta, silloin rahaa ei löydykään!"

Suomi hyvinvointivaltiona luulisi kiinnittävän huolta ulkoisen turvallisuuden lisäksi myös sisäiseen turvallisuuteen ja huolehtisi ikääntyneistään.

Rahaa kyllä näyttää löytyvän sotakalustoon, mutta kun puhe on vanhusten hoivasta, silloin rahaa ei löydykään! Aseistukseen otettu velka hyväksytään mutta ei hoitajien ja hoivapaikkojen lisäämistä varten?

Vanhusten hoivasta ei ole varaa enää leikata, päinvastoin. Toivottavasti ei ole kyse arvovalinnoista resurssien jakamisessa. Vuosikymmenten aikana olemme toteuttaneet yhteiskuntaa, joka huolehtisi kaikista mahdollisimman hyvin, ei vain harvoista!

"Ymmärrämmekö pitkään eläneiden arvon yhteiskunnallemme? Heidän tietonsa ja sellaiset taitonsa, jota nykyään on vain harvoilla nuorilla."

Ikääntyneiden asiat voidaan kyllä saada inhimilliselle tasolle, jos vain haluamme. Näyttääkin, että vain harvat saavat siedettävän hoivan ja he ovat yleensä hyvin toimeentulevia!

Ymmärrämmekö pitkään eläneiden arvon yhteiskunnallemme? Heidän tietonsa ja sellaiset taitonsa, jota nykyään on vain harvoilla nuorilla. Entäpä, kun vanhuksia ei enää juuri ole? Kuinka paljon meiltä katoaa tätä tietoa ja taitoa!

Vaikka olemme vanhoja, mekin ajattelemme – olemme siis ihmisiä! Kohdelkaa meitä ihmisinä!

Jouko Huhta

Suomussalmi