Mielipiteet

Lukijan mielipide: Hämärän rajamailla varpaat vedessä seisoen

Viime aikojen kiinnostaviin aiheisiin huomiotaan kiinnittänyt ylempien maiden asukki kysyy: Pitääkö se mökki, sauna tai muu ihmisen joutilaisuutta poistava sekä rakentamismieltä kiihottava kyhäys rakentaa rantaäpräälle siten, että kun vesi nousee ylämerkkiin, perustukset kastuvat ja omaisuus on vaarassa vaurioitua tai jopa kokonaan kadota? Ja huom! Ei siis jos, vaan kun.

Järvien säännöstelyrajat ovat olleet kaikkien nyt kovasti harmittamaan nousseiden vuosikymmenten ajan julkisesti melko monen ranta-asujan tiedossa, kun ne ovat olleet jopa tällaisen kauempana kuivalla kortteeraavan kallossa. Myös se yläraja, vaikka rannat lie ikävästi silmiin sattuen enempi kuivilla kollottaneetkin. Ja silti – tulva yllätti?

Globaalien energiamarkkinoiden varaan maan energiapolitiikan rakentamisen näen paljon suurempana uhkana sähköön yhä enenevässä määrin rakentuvalle korpielämällekin kuin säännöstelyvesistön äärellä asumisen. Vielä enempi ollaan muiden armoilla, mikäli globaalin armon varaan heittäydytään. Venäjältä tulee tasaisena virtana sähköenergiaa liki vuoden jokaisena päivänä. Nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen valossa vähintäänkin arveluttavaa. Entäpä jos...?

Pohjoismaisten naapurien tilanne niin sähkön tuotannon kuin muun valtiollisen olon suhteen on nyt näennäisesti vakaa, mutta onko se sitä viiden, kymmenen tai useampien vuosien päästä? Energiapolitiikka ei saa olla lyhytjänteistä sinkoilua, mikäli halutaan vakautta ja varmuutta.

Ne vasta kaukana ovat, jotka meille markkinaehtoista sähköä rajojen ulkoa myyvät ja rahoillamme rikastua halajavat.

Suomussalmen sadat teolliset työpaikat, jotka tuovat alueelle kaivattuja vientituloja, tukeutuvat osaltaan vakaaseen ja ennakoitavaan (sähkö)energiaan. Siinä ei ole sattumille, säille eikä edes ideologisille intohimoille isosti varaa, kun tuotantoa optimoidaan tehokkaaksi. Lisäksi tuon energian tulee olla hinnaltaan kilpailukykyistä, suomeksi sanottuna halpaa.

Tämä fakta pitää olla kristallinkirkkaana myös kuntapäättäjän asemassa olevilla. Muuten voi tulla pimeys useamman töllin ikkunaan, kun Kiannon kirjoista tuttu kurjuus pasahtaa kirjaimelliseksi totuudeksi villeimpien haavekuvien yllättäen konkretisoituessa.

Jos lie vesivoimasta päättäjät, tulvaporttien säätäjät ja riistorahoilla rikastujat kuntakeskusta kauempana, niin ne ne vasta kaukana ovat, jotka meille markkinaehtoista sähköä rajojen ulkoa myyvät ja rahoillamme rikastua halajavat. Lienekö ne ulkomaiset tuottajat korpieläjien toiveita varten tujulla empatiarokotteella rokotettuja, vai ovatko samanlaisia perusahneita kuin me muutkin rukiin purijat? Tiedä häntä. Eppäillä tuota soppii.

En isosti haaveile vapaista vesistä, enkä kipuile menetetystä tulevaisuudesta yön unissa kirkkaan raikkaissa taimenvesissä sestoessa.

Uskon vahvasti, että lähienergia Suomessa tuotettuna on luotettavampi ja jopa kokonaisedullisempi tapa rakentaa vakaata eloa kuin maailman tuuliin toivonsa panemalla. Tätä vasten tarkastellen en isosti haaveile vapaista vesistä, enkä kipuile menetetystä tulevaisuudesta yön unissa kirkkaan raikkaissa taimenvesissä sestoessa. Tuulimyllyihinkin on pitänyt sopeutua vaikka niiden todellinen tehokkuus on tilastoihin nojautuen kovin, sanoisiko jopa, että melko anhitonta.

Realismi jyrää, ennakointi ja varautuminen on prioriteettina korkealla vielä näillä ikkiin. Hanskat eivät ole vielä naulassa. Toki jaan myös sen aatoksen, että nahka pitää myydä mahdollisimman kalliilla myös täällä asuvien, todellisuuden on oltava linjassa sopimustekstien kanssa. Vastuut on vaadittava suoritettaviksi kuten on ylöskirjattu. Parempiehtoisia sopimuksia voi vaatia. Mutta kuten sanottu, realismi on hyvästä.

Esko Juntunen