Paikallisuutiset

Lukijan kynästä: Ruotsinkielinen jäätymätön joki – Kiannan rautakautiset Vok-joki ja Vok-järvi

Kiantajärven ohella Vuokkijärvi on suurempi järvi Suomussalmella. On pieni Vuokkijärvi rajalla, mutta kunnan itäosasta luoteeseen on 30 kilometriä pitkä Vuokkijärvi. Niipaskosken noin 2,5 metrin putouksen jälkeen järvireitti jatkuu Parvajärvessä, Alanteenjärvessä ja Hietajärvessä ja on sitten Vuokinjoki Emäjoen Haaraveteen Aittokosken yläpuolella. Vesireitin latvoilla sijaitsee kylä Ala-Vuokki.

Mistä saivat järvet ja joki nimiinsä tuon sana Vuokki? Jota sanaa on myös Vienan Karjalassa Vuokkiniemen nimessä?

Nimi Wokijärff mainittiin ruotsinkielisten herrojen kirjoittamassa asiakirjassa ensimmäisen kerran vuonna 1605.

On 600-sivuinen, Suomen etevimpien kielentutkijoiden kirjoittama Suomalainen paikannimikirja 2007. Kirjassa mainitaan kyllä Vuokkijärven nimi. Mutta noiden maamme 33 etevimmän paikannimen tutkijan kirjoittamassa ja vielä kuuden muun etevän kielentutkijan tarkastamassa kirjassa nimestä sanotaan sitten vain: ’Nimen alkuperä on tuntematon’.

On siis jätetty selittämättä tämä näkyvän nimen Vuokki alkuperä.

On kyllä Wikipedia sivu, jolla esitetään – lähdettä ja kirjoittajaa tietenkään mainitsematta: ’Sana "vuokki" tulee saamen kielestä’. Tietenkään esittämättä, mitä saamen-sana oikein järven ja joen nimissä tarkoittaa. Koska kieliprofessorit noin jättävät kokonaan selittämättä merkittäviä paikannimiä ja usein esittävät niistä kirjoittajien pahasta ymmärrysrajoitteisuudesta kertovia, kummallisia selitysarvelujaan, niin metsänhoitajan kielitaidollani ja ammattitaidollani kirjoitan nimistä perustellut selitykset.

Vuokki-nimien alkuperä liittyy siihen, että Kianta oli Suomessa asuneiden, skandinaavikieltä puhuneiden asukkaiden kaikkein koillisin asutus. Varhaismetallikautiset arkeologiset löydöt Kiannalta kertovat siitä.

Kun seudun asukasmäärä sitten rautakaudella oli jo lisääntynyt, alueelle tulivat läntiset, skandinaaviset kauppamiehet. Perustivat myös asutuksiaan seudulle. Taloja, jotka olivat samalla kyllä maalaistaloja, mutta olivat kauppamiesten ja liikkuvien herrojen kestikievareita Vienan polulla.

Eniten nuo kauppamiehet liikkuvat lopputalvesta, maaliskuussa. Liikkuivat rekipeleillään pitkin järvien jäitä ja Vienan polun polkureittejä. Ostaen niitä turkiksia, joita pyytäjät olivat saalistaneet, vaihtaen niitä tuomiinsa arvotavaroihin.

Ei siellä liikuttu vain kesällä hevosten purilailla taakkoja vetäen, kuten urbanisoituneet maisterit yrittävät nyt selittää. Eivät tunne vanhan ajan kulku- ja kuljetusneuvoja.

Erilaisten rekipelien kehityksestä ja historiasta olen kirjoittanut pitkät tekstit, entisenä hevosmiehenä.

Kun nuo kauppamiehet kuormarekineen liikkuivat tuota Vuokin vesireittiä ja Vienan polkua aina eniten talvisin maaliskuussa, niin Vuokinjoki ja sitten Niipaskoski olivat niin vuolaita, että eivät jäätyneet matkaajia kantaviksi. Olivat vaarallisia jäitä. Niiden ohi oli aina kierrettävä maitse.

Tuollaisia koskaan jäätymättämiä virtoja ja järvien salmia nuo skandinaavit sanoivat sanalla vǫk. Sana on yksi äännemuoto sanasta vak(a), joka tarkoitti ’olla valveilla’, ’olla hereillä’.

Tuo sana vak on monissa virtapaikkojen vesinimissä. Sekä ’lähteitä, lähdepuroja’ että myös ’virtaisia, sulana pysyviä salmia’ tarkoittaen.

Norjassa tuollaisten vesivirtapaikkojen nimissä on myös sanamuotoja Vog, Vock, Voeg, Waak, Waage, Waagh jne.

Tuon sanan vǫk skandinaavikieliset äänsivät pitkällä oo:lla: vook. Siitä suomenkieliset jo varhain äänsivät Vuok. Vielä vuonna 1650 nimi kirjoitettiin oikein: Wokijärff.

Suomessa tuota jo rautakaudelta, noin 1 200 vuoden takaa periytyvää sanaa on useissa paikannimissä: kaikki virtavesiä.

Sotkamon Vuokatin vuonna 1650 mainitusta nimestä Wockattj ja Suomussalmen Veihtivaaran Lapinlampeen laskevan Vuokatinpuron nimestä tuon paksun paikannimikirjan kirjoittajat kirjoittivat vain: Nimen alkuperä on tuntematon.

Vuokatti-nimissä on tuo jäätymätöntä puroa tai jokea tarkoittava sana vǫk ja loppuosana ruotsinkielen pääte -ätt, -att, -ått adjektiivipäätteenä, tarkoittaen ’johonkin liittyvä’.

Vuokatissa on rykelmä muitakin ruotsinkielisiä paikannimiä, kertoen paikasta ruotsinkielisten kauppiaiden ja talonpoikien kylänä jo rautakauden lopulla, jo noin 1 200 vuotta sitten.

Tuota sanaa on vok on muuallakin. Savonrannan kunnan alkuperäisessä nimessä Vuokala, paikan sulasta Vuokalanvirrasta. Juuassa tuo sana tuli Ruotsin vuonna 1611 tekemän valloituksen jälkeen Vuokonjoen-, järven ja kylänkin nimeen Vuokko.

Kun Vuokkijärvi laskee Niipaskoskesta, niin kosken nimessä on ’telkän’ eli vanhan kansan ’sotkan’ ruotsinkielinen nimitys knipa.

On mielellään virtavesissä sukeltava vesilintu, kuten aina näen tuossa viereisellä koskella. Ja onhan kosken alapuolella ruotsinkielinen talon nimi Hamina; ’satama’.

Miksi sitten kielentutkijat eivät ole osanneet avata Vuokin nimeä? Syyksi näen suomenkielen kielitieteen maailmassa jo 100 vuotta harjoitetun, rikolliseksi katsottavan tieteellisen kielirasismin.

Suomen kielen diktaattoriprofessorien mielestä kun Suomessa ei saa olla vanhaa ruotsinkielen sanastoa vanhoissa paikannimissä.

Kaikkien nimien kun pitää heidän komentonsa mukaan olla saamen ja suomenkielen sanastoja.

Tässä nuo rasistiset kielidiktaattorit ovat perusteellisesti väärässä.

Niin hienoa, kansainvälistä seutua on tämä Vuokki, että nimenkin pitää olla vanhaa, läntistä ruotsinkielen sanastoa. Ne kertovat, että seudun saamelainen väestö jo varhain pääsi hyötymään läntisestä kauppaketjusta.

Pääsivät siirtymään omavaraiserätaloudesta kaupalliseen eräkulttuuriin, päästen parantamaan elinolojaan.

Kun edistetään luontomatkailua ja palveluja Kiannalla, on vieraille osattava samalla kertoa nimen Vuokki ikivanha alkuperä.

Eikä ole pahitteeksi, että Kiannan lapset koulussakin saavat opetuksen Vuokin nimestä osana pakkoruotsin oppimista. Ei tarvitse mennä Ruotsiin saakka näkemään ruotsinkielisiä paikannimiä.

Minulla on kyllä käsitys, että vasta sitten kun Brysselistä tulee määräys, että Suomussalmella on kouluissa opetettava nimen Vuokki alkuperä, opettajat suostuvat ottamaan tuon niin kovin vaikean sanan opetusohjelmiinsa.

Vuokki on siis oikeastaan Vok ja tuota nimeä voi eri tavoin pitää esillä, jopa tienviitoissa.

Ilmari Kosonen