Kolumni: Työt mielessä vapaa-ajalla?

Mietitkö vapaa-ajalla töitä?

Näin kysyi retkeilykaveri nuotiotulen äärellä.

Utelu oli selvästi parempi kuin keskimääräinen toimittajan esittämä kysymys ja vastausta piti hetkisen ajan pohtia.

Pohdintani lopputuloksena oli, että työasiat ovat mielessä useinkin, vaikka työpaikalla ei olisikaan.

Uskoisin, että myös monella muulla asia on samoin.

Itsellä työhön liittyvät asiat liittyvät lähinnä ideoihin, ei varsinaiseen fyysiseen työhön.

Tiedän monia, jotka seuraavat esimerkiksi työsähköposteja vapaallakin.

Osa voi vastailla myös työpuhelimeensa, vaikka kellokortti on ollut leimattuna ulos useita tunteja aiemmin.

Mikä saa ihmiset ajattelemaan tai jopa tekemään työtä vapaa-ajallakin?

Osalle työ on osittain elämäntapaa.

Toiset taas haluavat suoriutua työstä mahdollisimman hyvin ja uhraavat siksi myös omaa aikaansa siihen.

Syitä on varmaan yhtä monia kuin on työnsä ja vapaa-aikansa sulavasti sekoittavia työläisiäkin.

Mutta mikä on sitten työtä?

Toimittajille uutisten ja ympäristön seuraaminen saattaa olla mielenkiintoista, jota ei edes miellä työksi.

Entäpä sitten urheilijat?

Kun esimerkiksi ammattihiihtäjä on tehnyt päivän treeninsä, ei hänen työpäivänsä ole ohi.

Käytännössä urheilija on töissä 24 tuntia vuorokaudessa.

Urheilijan on huolehdittava levosta ja ravinnosta, jotka ovat yhtä tärkeitä osa-alueita kuin itse fyysinen suorittaminenkin.

Voikin kysyä, tekeekö urheilija töitä myös silloin, kun hän ei harjoittele?

Aikuisen työssä käyvän ihmisen vuorokausi jakautuu karrikoidusti kolmeen yhtä pitkään osaan.

Yöaika, vapaa-aika ja uniaika taistelevat toistensa kanssa ihmisen 24 tunnin ajasta.

Ihanne tilanne olisi, että nuo kaikki jakautuisivat lähelle samoja osuuksia.