Kolumni: Mainettaan paljon parempi Työpalvelukeskus Miilu

Löysin Miilun hyvin pian muutettuani Suomussalmelle. Alkuun tutuksi tuli sen kierrätysmyymälä, sillä hankin pääosan kodintarpeistostamme ja vaatteistamme kierrätettynä. Sittemmin olen saanut tutustua Miilun muuhunkin toimintaan, sillä puolisollani on ollut työskentelyjaksoja työpalvelukeskuksen puuosastolla.

Miilun työpalvelukeskuksessa työskennellään erilaisista taustoista. Usein siellä työllistyvät palkkatuetut pitkäaikaistyöttömät. Puolisoni tarina on repaleisempi. Menestyneen jääkiekkoilijajunnun polku haaroittui aikuisuudessa moniin ongelmiin.

Puolisoni kuntoutumisessa Miilulla on ollut keskeinen rooli. Tässä en aio säästellä sanojani: kyllä Miilu on pelastanut hänet.

Sen lisäksi, että puolisoni on Miilussa työskentelyn aikana saanut vakuuttua monialaisesti osaamisestaan, on paikka antanut hänelle myös huikeat näkymät tulevaan. Hän aloittaa pian opiskelun uuteen ammattiin Miilun tukemana.

Puolisoni äiti totesi vastikään, että pojassa alkaa olla taas samaa avoimuutta ja veikeyttä kuin lapsena. Äiti olikin ehtinyt kaivata sitä iloista juttelijaa melkoisesti vaikeiden vuosien aikana.

Kuulopuheiden mukaan kaikki eivät mielellään lähde palkkatuettuun työhön Miiluun, sillä se leimaa. "Maine kärsii", olen kuullut eräänkin sanovan. Miksi ihmeessä?

"Työn pitäisi olla asia, joka vahvistaa itsetuntoa. Nykyisenkaltaisen systeemin ankara tulostavoitteisuus saa aikaan enimmäkseen riittämättömyyden tunteita."

Miilussa työskentelee ällistyttävän ammattitaitoista väkeä. Tyhjästä eivät synny taidokkaat työt, joita kierrätysmyymälässä myydään. Työntekijöissä on käsityöläisiä, joiden osaamisesta moni yrityskin kilpailisi.

Minun työpaikkani pihassa seisoo piharakennus, joka on tehty Miilussa työskentelevien rakennusalan ammattilaisten voimin. Se ei kalpene ison rakennusfirman jäljen rinnalla.

Miksi miilulaiset sitten eivät ole töissä noissa "isoissa yrityksissä", jos he kerran ovat niin taitavia? Siihen on monia syitä. Heidän osaamistaan vastaavaa työtä ei välttämättä ole tarjolla tai sitten he syystä tai toisesta kipuilevat työelämässä.

Olen ajatellut pitkään, että ihmiset, joille työelämän haasteet ovat liian kuormittavia, ovat eniten oikeassa. He ovat sitä porukkaa, jota pitäisi kuunnella työelämän murroksessa. On kysyttävä, miten työelämä voisi mukautua heidän ammattitaidolleen.

Työn pitäisi olla asia, joka vahvistaa itsetuntoa. Nykyisenkaltaisen systeemin ankara tulostavoitteisuus saa aikaan enimmäkseen riittämättömyyden tunteita.

Onneksi on alettu puhua nelipäiväisestä työviikosta. Ehdotuksia kevennyksistä olisi tehtävä lisää. Luulen, että haastattelemalla esimerkiksi Miilun työntekijöitä uusia ideoita löytyisi valtavasti.

Olen onnellinen siitä, että puolisoni menee työhön joka aamu innolla ja ylpeydellä. Hän ei välitä vähäänkään siitä, mitä ulkopuoliset hänen työympäristöstään ajattelevat. Hän näkee paikan todellisen arvon ja pitää työskentelyilmapiiriä erityisen kannustavana ja mukavana.

On tärkeää, että on Miilu. Se on melkein kuin paikkakunnan sydän.